UrhoMatti:Ukko Nooa - Gubben Noach

Ukko Nooa, Ukko Nooa oli kunnon mies
Kun hän jätti arkin luo Araratin “parkin”,
istutti hän viinitarhan, suuren kuka ties’.

Nooa souti, Nooa souti kauas maailmaan.
Lievittääkseen piinaa hän hankki pullon viinaa,
sammuttaakseen, sammuttaakseen kovaa janoaan.

Nooa tiesi, Nooa tiesi, että ihminen
janoinen on aina varsinkin lauantaina.
Siksi viinin istutti hän runsassatoisen.

Nooan vaimo, Nooan vaimo kunniallinen
antoi pullon tuoda, siitä Nooan juoda.
Jospa myöskin vaimo minun olis sellainen!

Koskaan ei hän kieltänytkään Nooa juomasta.
Jälkeen kännin moisen jo tahtoi Nooa toisen
savipullostansa vaimon kotiin tuomasta.

Ukko Nooa, Ukko Nooa valkotukkainen,
pappa rusoposki, nyt pujopartaan koski
pohjaan juoden, pohjaan juoden maljan hurraten.

Hauskaa silloin, hauskaa silloin oli päällä maan.
Paukun ensimmäisen sai vieras, lähimmäinen,
joka milloin sattui illoin pöytään istumaan.

Huolta ei siis liene ollut olla selvin päin.
Tavat unohdettiin, kun viini nousi lettiin.
Pohjaan saakka, pohjaan saakka juotiin maljat näin.