UrhoMatti:Sylvian joululaulu

Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan;
joului joutui jo rintoihinkin.
Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan,
jo pirtteihin pienoisihin.
Mutt’ ylhäällä orressa vielä on vain
se häkki, mi sulkee mun sirkuttajain.
Ja vaiennut vaikerrus on vankilan;
oi, murheita muistaa ken vois’ laulajan?

Miss' sypressit tuoksuu nyt talvellakin,
istun oksalla uljaimman puun.
Miss' siintääpi veet, viini on vaahtovin
ja sää aina kuin toukokuun.
Ja Etnanpa kaukaa mä kauniina nään,
ah, tää kaikki hurmaa ja huumaapi pään,
ja laulelmat lempeesti lehdoissa soi,
sen runsaammat riemut ken kertoilla voi!

Sä tähdistä kirkkain nyt loisteesi luo
sinne Suomeeni kaukaisehen.
Ja sitten, kun sammuu sun tuikkeesi tuo,
sa siunaa se maa muistojen.
Sen vertaista toista en mistään ma saa,
on armain ja kallein mull’ ain’ Suomenmaa
Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian,
ja soi aina lauluista sointuisimman.