UrhoMatti:Sylvian joululaulu

Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan;
joului joutui jo rintoihinkin.
Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan,
jo pirtteihin pienoisihin.
Mutt’ ylhäällä orressa vielä on vain
se häkki, mi sulkee mun sirkuttajain.
Ja vaiennut vaikerrus on vankilan;
oi, murheita muistaa sen vois’ laulajan?

Miss’ rannoilla loiskuvi aallot ne ain,
missä hedelmät niin hehkuvat myös.
Ja korkeina sypressit huojuu, mä sain
siell’ laulella lauhassa yöss’.
Kun liekit lyö Etnasta taivaalle noin,
kuin Eedenin autuuden siellä mä koin.
Mut’ vanki, jos oonkin nyt pakkasten maan,
niin jouluna, jouluna laulaa ma saan!
Sä tähdistä kirkkain nyt loisteesi luo
sinne Suomeeni kaukaisehen.


Sä tähdistä kirkkain nyt loisteesi luo
sinne Suomeeni kaukaisehen.
Ja sitten, kun sammuu sun tuikkeesi tuo,
sa siunaa se maa muistojen.
Sen vertaista toista en mistään ma saa,
on armain ja kallein mull’ ain’ Suomenmaa
Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian,
ja soi aina lauluista sointuisimman.