UrhoMatti:Muurari

Kevät toi, kevät toi muurarin,
kevät toi, kevät toi maalarin.
Kevät toi rakennuksille hanslankarin
ja rannoille hampparin.
Niin paljon minä kärsinyt olen
monta kyyneltä vuodattanut,
niin monta minä lempinyt olen
mutta yhtä vain rakastanut.

Kesällä töitä teki muurari,
kesällä töitä teki maalari.
Kesällä töitä teki hanslankari,
lepäs rannoilla hamppari.
Oi miksi minä tummana synnyin,
miks’ en syntynyt vaaleana,
minun armaani ei lemmi tummaa,
hän lempii vain vaaleata.

Syksy vei, syksy vei muurarin,
syksy vei, syksy vei maalarin.
Syksy vei rakennuksilta hanslankarin
ja rannoilta hampparin.
Minun armaani ei lemmi tummaa
hän lempii vain vaaleata,
ei siedä mun lempeäin kuumaa
hän tahtoo vain haaleata.

Talvella nälkää näki muurari,
talvella nälkää näki maalari.
Talvella nälkää näki hanslankari,
lihoi linnassa hamppari.
Kuin veitsi minun rintaani viilsi
sinun katseesi viimeinen.
Se oli niin kylmä ja ylpee,
niin viekas ja petollinen.