UrhoMatti:Kuubalainen serenadi

Me tulimme kapakasta
kai hiukkasen horjuen.
oli lähtömaljoja juotu,
ja se yö oli ihmeellinen.
Joku huomasi sattumalta,
se oli kai Watkinson,
että serenadi sulle
ihan velvollisuutemme on.

Ja kolmisin seisahduimme
me alle sun akkunas
ja punaisen lampun näimme
me palavassa huonessas.
Ah - muistan - ympärillä
oli ihana Kuuban yö
ja nuorena hehkuvana
joka ainoa sydän lyö.

Me muistamme kuuman poven
ja keinuvan vartalos,
ja jokainen huulillansa
tuns vielä sun suutelos.
Ja me kaipasimme jälleen
sinun nauruas solisevaa.
Voi miksi on jätettävä
tämä ihanain öitten maa!

Tom lauloi murheellisesti
ja säesti Watkinson.
Minä nielin kyyneleitä,
olin kovasti onneton.
Niin rakastin sinua silloin
ja rakastan vieläkin
ja sun punainen sukkanauhas’
on aarteeni kallehin.

Sinä avasit ikkunasi
ja kummasti hymyillen
sinä pudotit jokaiselle
tulipunaisen kukkasen.
Ja me itkimme haikeasti
ja horjuimme satamaan.
Ah, Kuuban helmi, sua
en unhoita milloinkaan!