UrhoMatti:Kalliolle, kukkulalle

Kalliolle, kukkulalle,
rakennan minä majani.
Tule, tule, tyttö nuori,
jakamaan se kanssani.

Jollen minä sinua saa,
lähden täältä kauas pois.
Muille maille vierahille,
etten sua nähdä vois.

Kyllähän sen varmaan tiedän,
etten sua koskaan saa.
Tyydyn onneeni, olen yksin,
aina muistan sinua.

Eipä tässä asiassa
auta arvo, rikkaus.
Siinä koettaa voimiansa
kahden nuoren rakkaus.

Jos oon mieltäs pahoittanna,
jollakulla tavalla,
pyydän anteeks’ tällä kertaa,
tapojain en paranna.