UrhoMatti:Insinööri ja humanisti

Assari kun päätti tentin
siskoistaan jäi jälkeen sentin
humanisti viimeinen.
Hämärä jo mäell’ hiipi,
humanisti ulos kiiti
juuri aikoi nousta linjuriin.
Kun insinöörin fiksun näki vastaan tulevan,
se juuri oli noussut pirssistään.
Kas insinööri ennen päivänlaskua ei voi
milloinkaan lähtee lafkaltaan.

Katselivat toisiansa,
insinööri rinnassansa
tunsi kuumaa leiskuntaa.
Sanoi: “Poltat Marlboroa,
mutt, en ole eläissäni
nähnyt mitään yhtä ihanaa!
Ei haittaa vaikka röökisi mun yskiväksi saa,
on astmaisena hyvä asustaa.
Käy kanssani niin youkkilaan mä näytän sulle tien
ja sinut Trebariin mä vien!”

Nisti vastas: “Nööri kulta,
teekkarit vie järjen multa
enkä toivo hourulaan.”
Pois mun täytyy heti mennä,
ellen kohta kotiin ennä
niin en hetkeäkään lukee saa!”
Niin lähti kaunis humanisti, mutta vieläkin,
kun insinööri öisin integroi,
hän miettii miksi toinen täällä lukutoukka on
ja toinen nablaa rakastaa.